Päivät kulkee, kuin kiskoilla.... Kukahan mahtaisi saada ajan hetkeksi pysähtymään.... Olisi kiva vain olla, eikä odottaa mitään... 27.10.2007 asti olen ollut "joutilaana". Jäin töistä heti pois, kun Eetu ilmoitti tulostaan. Onhan tuo sikala työ raskasta, joten olen ollut ratkaisuuni tyytyväinen. Eikä päässyt aikakaan käymään pitkäksi, kun serkku laajensi taloaan. Siellä oli kaikenlaista pientä näperrettävää, aina silloin tällöin:) Odotusajalta muistan hyvin yhden illan, kun sain kotona kaikki kaapit ja nurkat siivottua. Kello näytti puolta kahtatoista, ja oli pakko soittaa yhdelle kaverille josko voisin mennä sinne seuraavana päivänä, vaikka pesemään vessan. Sellaisen kotivimman sai poika aikaan. Nyt onkin sitten ollut heikompaa. Pakolliset ruuan laitto, pyykkien pesu ja viikkaus vielä menee, mut imurointi ei sitten lainkaan. Ja pakkohan se on, kun tämä saa päivässä melkoisen "villat" nurkkiin:( Eetu kulkee melkein joka imurointi reissun rintarepussa mukana ja opiskelee, jotta sitten osaa itse. Tosin vielä tovi menee, poika kun ei onneksi(!) vielä konttaa.....

Rokotuksesta aiheutuneet ylimääräiset jutut ovat melkein historiaa..... nukkui päivällä jopa kahden tunnin päikkärit, normaalin tunnin sijaan:) pienoista univelkaa havaittavissa?=) ja viime yö meni todella hienosti 14 tuntia, tosin 3 kertaa taidettiin syödä välis... aikoja en muista.....ja nyt nukkunut puol7 asti. Hieman jännittää yö. Varmasti nousee kun itse olisin menossa peiton alle...Ja aloittaa jonkun asteisen sempalon.?!# Nyt taidan jatkaa elokuvan katselua, vaikka sitä vaan sivusilmällä tässä samalla oon yrittänyt seurata...